Uulalan tähtitarha

Outa on kirkkoni.
Tunturi kosketus taivasta kohti.
Vuomapää – lapinlehmän valkea selkä.
Iskemävaara ja Kaitmitpää,
törmäävät vasikat kevätniittyjen vyössä.
Ruopimapää ja Sokosti
– vartijat korven kultaisen karjan.
Olen matkamies suuressa erämaassa.

Jängän rasahdus askeleen alla.
Sumun takana metsän seinä.
Aapa on tuttuni,
rimmikko ystäväni.
Ja sinä, rakkaani,
sinirinnan laulu.

Uuneni, Uulalan tähtien tarha.
Havun naavainen enkelisiipi.
Itku, kaipaus, suru.
Ei unohtaa saa.
Lumiharsoa kantava kuusi,
juurissa vuosien kierrot.
Anteeksianto
– lupaus uuteen.
Ruostunut lehti polun piennarta pitkin.
Käyn jalkojen yllä.

Kaisa Rissanen